Joensuu-Helsinki ja Helsinki-Joensuu. Kyseinen junamatka alkaa olemaan jo aika tuttu. Suosin myöhäisintä junaa, on rauhallista kun ihmiset nuukahtaa viimeisinä tunteina. Ihan pientä väsynyttä kuiskailua siellä täällä. Ravintolavaunussa kuumaa teetä ja ikkunasta näkyy vain mustaa. Silloin syntyi hihat.

Malli: Oma
Lanka: 7-veljestä jämiä

Olen lähiaikoina lukenut kaksi eri blogikirjoitusta aiheesta varakkuus tai varattomuus. Blogimaailmassa monilla blogisteilla tuntuu olevan massia mahdottomaan määrään hienoja vaatteita, upeaan kotiin ja virkeisiin menoihin. Lukemissani kirjoituksissa kirjoittajat ottivat kantaa omiin rahatilanteisiinsa ja pohtivat niiden vaikutusta omiin elämiinsä ja sitä kautta omiin blogeihinsa. Jäin miettimään näitä juttuja, vaikka käsityöblogeja lukiessa harvemmin tuleekaan mieleen, että miten tuo nyt taas tommosen kustansi.

 Oma neulomisharrastukseni on kohtuullisesti mahdollinen rahatilanteeseeni nähden. Olen opiskelija ja tienaan kuussa sen 470jotain euroa. Vuokra on reippaasti yli 500e, mutta maksan tämän puoliksi puolisoni kanssa. Kun sitten kuukausirahaani pienentää vielä välttämättömät laskut, koiran ruoka, oma ruoka, mahdolliset bussiliput ja joskus täytyy ostaa shampoota, saippuaa ja sukkiakin, on tili monesti loppukuusta miinuksella. Jos jotain mielii harrastaa, tulee käyttää mielikuvitustaan tai vaania tarjouksia.

Rahan takia en ikinä luopuisi opiskelijaelämästä ja vaihtaisi sitä johonkin sellaiseen työhön, johon ei tarvitse koulutusta. Siis niin kauan kun elintasoni on näinkin hyvä.  Opiskelijaelämä kehittää mielikuvitusta. Ruokaa tehdään siitä mitä kaapista sattuu löytymään. Joskus löytyy soijarouhetta ja punajuuria. Siitä tulee ihan mielettömän hyvää ruokaa. Makaroni ja ketsuppikin on 29. päivä maittavaa. Leipää ei kannata ostaa kaupasta, kun sen saa paljon halvemmalla tehtyä itse (tätä ei taaskaan alkukuusta muista). Kodin ei tarvitse olla vimpan päälle. Opiskelija hankkii kalusteensa kirpparilta tai sukulaisten varastoista. Olen tykästynyt tähän boheemin näkyyn, kun keittiönpöydän ympärillä olevat tuolit ovat lähes jokainen eri paria. Mitä tulee reikiintyneisiin lakanoihin: ne revitään. Niistä tulee hyviä mattoja hullunkuristen tuolien alle. Monille, monille ihmisille täysin itsestäänselviä asioita, vaikka olisivatkin työssäkäyviä tai hyvätuloisia. Meille nämä jutut tulivat kuitenkin opittua vähän kantapään kautta ensimmäisinä opiskelijavuosina. 

Neulojaopiskelijalle todellinen onnenpotku oli kuitenkin se, kun sain omakseni erään mummon vuosikymmeniä vanhat lankavarastot. Niitä raahattiin Helsingistä Joensuuhun muutaman täyden jätesäkillisen verran. Uusiakin lankoja tarvitsen välillä, ja niitä houkutuksia varten aloitin viime tammikuussa oman alan työt (harjoittelijana) opiskeluiden rinnalla. Ei ole pahemmin valittamista enkä osaa kuvitella mullistuisiko maailmamme jotenkin kahden ihmisen tavallisella kuukausipalkalla. Ehkä emme sitten enää huolisi vanhemmiltamme raha-apuja. 

Tulipas pitkä sepitys! Tämän piti olla vain pieni alkuhöpinä postauksella opiskelijan uudesta vaatteesta. Sellainen tehdään näin: 

1. Etsi vaatekaapista useamman vuoden vanha mekko, joka ei enää sytytä. Tämä kyseinen on h&m tunika vuodelta -3 ja todella tympäännyttävän tylsä.



2. Etsi mummin omilla kätösillään virkkaama lakanapitsi ja ompele se itse omilla pikku kätösillä hameen helmaan.

 



3. Tadaa! Virkeyttä ja vireyttä! Kun mekko alkaa olla matonkudemateriaalia, voi pitsin taas irrottaa uutta käyttöä varten. 

Ps. Kuvassa näyttää kuin pitsissa olisi jotain likaa, mutta se on jotain huonon kamerani tuomaa harhaa. 

Ps. Olen unohtanut esitellä nämä kämmenekkäät: 



Neuloin ne 7 veljestä langasta.

Viime postauksessa ehdinkin mainita kadonneen neulomisintoni. No, pian sen kirjoituksen jälkeen löysin itseni neulomasta. Tein kaksi aikuisen pipoa oikein jämälankojen jämistä. Tuli hyvä omatunto. Niin hyvä omatunto, että melkein ostin siwasta Rose Mohairia hintaan 1,99 e kpl. Kyllä noiden lankavarastojen vain on vielä pienennyttävä ja reilusti ennen uusien lankojen ostelua.

Eilen muuten tippui postilaatikosta uusin Novita ja löysin sieltä yllättävän paljon kaikkea kivaa ja inspiroivaa. Harmi vain, että moni lempparijuttu oli tehty miamista, jota minulla ei satu olemaan varastoissa yhtään. Täytyy siis miettiä joku korvaava lanka. Neulomisintoni on palannut!







Ps. Tällä kertaa tuskailen Pinterestin käytön parissa. Siellä on ihania juttuja! 

Neulomisrintamalla on ollut hiljaista, en ole sortunut lankauutuuksiin mutten myöskään kiitettävästi työstänyt vanhoja varastoja. Sen sijaan törmäsin kirjakaupassa ihanaan kirjaan, jossa opastetaan tekemään kaikkea kirjoista. En muista teoksen nimeä tai tekijää, mutta yksi ohje jäi mieleen. Ja sen toteutin eilen tylsistyneenä. 

Tarvittiin vain käydä yliopiston kahvilassa, joka on ympäröity kirjalaatikoilla. Laatikoissa lukee "saa ottaa". Enkä yhtään ihmettele, että kirjoja niin lahjoiteltiin: ne olivat suurimmaksi osaksi saksan- ja ruotsinkielisiä, ikivanhoja, tylsän näköisiä ja tylsiä aiheita käsitteleviä. Nappasin yhden, irrotin siitä varovaisesti kannet, etsin keskikohdan ja aloitin sivujen taittelun keskikohtaanpäin. Keskikohdan ohitettuani jatkoin taittelua toiseen suuntaan, taas keskikohdan puoleen. Selitys on sekava, mutta näin sain aikaiseksi korttitelineen tai jotain ihan muuta. Kaipa sillä voi olla monta käyttötarkoitusta.



 

Kyllästyttää iso ontelokudesotku, josta en koskaan saa aikaiseksi mitään. Tänään kaivoin esiin virkkuukoukun, selvitin pienen kerän kudetta ja aloin virkkaamaan. Syntyi matto, joka ei ole ihan ympyrä ja jonka reunukset ovat vähän niin kuin jotain rakkolevää. En kuitenkaan kertakaikkiaan jaksa olla kovin tarkka, tuo kelpaa meidän vessaan. Ja voi hyvin olla, että se muotoutuu sitä mukaa kun sen päällä kävelee. Seuraavan kerran kun kajoan loppuihin ontelokuteisiini, taidan kuitenkin edes yrittää vaikka tätä  mallia: http://www.kangasaitta.fi/kangasaitta/web.nsf/pages/240E070089337443C22577AC006D4389/$file/Virkattu_matto_10062011.pdf





Ps. Eipäs toi näytäkään enää näissä kuvissa niin pahalta. Ja ainiin: liityin ravelryyn, josta kaikki puhuu, enkä ymmärrä siitä mitään, vielä.

Äiti sai viimein lapasensa, en haluaisi hetkeen tehdä mitään sellaista, jolle täytyy saada aikaiseksi identtinen pari. 

Luin muuten blogia, jota kirjoittaa Enkeli-Elisan vanhemmat. (http://enkelielisa.vuodatus.net/ ) . Kerrassaan hirveä kohtalo. Järkyttävää. Toivottavasti Enkeli-Elisa pelastaa mahdollisimman monta.





Malli: Suuri Käsityölehti 11-12/2011. Muutin hiukan silmukkamääriä, koska tein eri langalla.  
Lanka: Novita Luxus Alpaca
Puikot: 3mm 

 Jämälanka-kirja kannatti ostaa. Nyt kokeilin kirjan neulatyyny-ohjetta, mutta ensimmäisestä versiostani tuli vähän muhkurainen ja epämuodostunut. Ja lankaa kului aivan pikkuriikkisesti. Tein leivokselle vielä alustan. Jonkun lapsen kahvilaleikkiin ajattelin lahjoittaa. 

 Sanna Vatasen Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta - kirja innoitti minut etsimään yhteensopivia lankakeräsiä. Niistä loihdin jättilankaa, yhdistämällä kolme n. 5mm puikoille sopivaa lankaa. Syntyi karvalakki, josta jätinkin ne karvaosuudet tekemättä. Syntyi outo, hassu, iloinen pipo, jolle poikaystävä sanoo PLAAH ja niimpä E etsii toisen uhrin. Pääasia, että varastoissa lojunutta lankaa kului kivasti!

Malli: Neulo,virkkaa,kirjo jämälangasta -kirjan Lumberjack-läppähattu pienillä muutoksilla (karvaosuudet jätetty pois).

Lanka: Varastoista löytyneitä lankoja. Jokunen isoeli-lankakerän loppu näytti ainakin olevan mukana. 

+ ihanaa tehdä isosta langasta!

- Minusta oli hiukan turhaa tehdä kaikki osat erikseen ja vasta lopussa ommella yhteen. Seuraavan samanmallisen pipon teen niin, ettei lopussa tarvitse ommella mitään. 

 

Välillä on ollut kieltämättä vaikea pysyä lupauksessani olla ostamatta ollenkaan lankaa tänä vuonna. Varsinkaan nyt kun Novitalta tuli uusi kuvasto ja uudistuneet lankakartat. Houkutuksilta mut kuitenkin pelasti ihana kirja, jonka ostin ikiomaksi ja jonka seurauksena kerin muutamia lankakerien loppuja pinoon. Jämälankoja, niitä löytyy jokaisen neulojan nurkista.

 

Tein näitä vainoharhaisena mittanauha lähettyvillä. Silti neliöistä tuli erikokoisia ja yhteenliittämisvaiheessa sai etsiä luovimpia puoliaan.  Hyvin tyypilistä. Muotoutuiskohan nuo tuosta? 

Ohje: Juhon mummolta, mutta palatossujen ohjeen löytää myös esimerkiksi Novitan nettisivuilta. 

Lanka: Seitsemän veljestä, kolme eri väriä. 

 

 

- Neulottu päästä päähän helmineuleena 10 mm puikoilla.

- Tähän meni noin kolme kerää.

 

- Malli: omasta päästä.

- Lanka: Novita Tennessee

- Puikot: 3mm

+ Tuntuipa hyvältä saada jämälangoista jotain aikaiseksi!

+ Ensin pipon piti tulla omaan käyttöön, mutta luulen, että laitankin sen johonkin hyväntekeväisyysjuttuun.

 

- Ohje: www.novita.fi/cms.php

- Lanka: Puro Kajastus.

- Puikot: 8mm.

- Pesin lapaset kaksi kertaa 40 asteessa. 

- Mysteeriksi jäi vielä, miten lapaset saa huopumaan samankokoisiksi :) Toinen on hiukan pidempi ja ohuempi kuin toinen.

- Varret jäi hiukan liian lyhyiksi.

- Olen silti tosi tyytyväinen vuoden ekaan käsityöhön ja lapaset jää itelleni. 

 

Romania neuleet on nyt luovutettu. Elina ja mumminsa oli tehneet tosi nättejä ja hienoja pikkuneuleita. Itselleni tuli lopulta niin kiire, että en ehtinyt kuvaamaan kaikkia. Tässä muutama:

Aikaisemmin esittelemäni vauvan pipo päätyi lopulta keräykseen. Dropsin Delight - lankaa. 

Pikkuruinen kolmiokaulaliina Novitan Puro - langasta. 

Kävin muuten vähän aikaa sitten Novitan LankaDelissä Helsingissä hakemassa inspistä. Sieltä lähti onneksi mukaan vain yksi Puro kerä ja 4,5mm puikot. Ystävän kanssa istuskeltiin viereisessä Martta-kahvilassa lankaostosten päätteeksi juomassa yhtä hyvää ja yhtä hirvittävän pahaa teetä. Teehetken aikana syntyi pipo, joka menee serkun pienelle pojalle joululahjaksi. 

Loppukevennyksessä 14-vuotias Kukka:

 

 Mun mielestä poikaystävän pipon kuuluisi olla monivärinen ja raidallinen, ehkä virkattu. J:llä on vielä matkaa tämän asian sisäistämiseen. Se halusi uuden pipon, mustan. Ei muita vaatimuksia. 

Miehen pipomalleja etsiessä sain vinkin Jacques Costeau-piposta. J hyväksyi mallin ja E neuloi ja neuloi ja neuloi ja neuloi ja piteli pian sylissään pipoa, joka ei ainakaan ollut Jacques Costeau pipo. Poikaystävän pipossa on kivointa se, että ei poikaystävä jaksa välittää virheistä. Selitin, että purkuun menee ja uusi yritys, turhaan. Siinä vaiheessa pipo oli jo päässä ja ulkona lumituiskussa.

Tämä on nyt siis aivan tavallinen, musta miehen pipo, jota saa vähän taitettua kaksinkerroin tosta "alusta". Päässä näkyy yrityksiä kavennella pipoa Costeau-tyylisesti. J väittää, että ei haittaa eikä tahdo, että korjaisin. 

 

 Blogirintamalla on ollut hiljaista, koska E:n on kaatanut kuuman teekupin äärelle flunssa, yliopiston tietokoneelle koulutyöt, stressausasemiin lähestyvä työhaastattelu. Jännittävää on myös Romania-projektin lähentyvä loppuminen. Aika lähipäivinä käyn luovuttamassa neulotut työt yhdistykselle. Tässä lisää Romania-neuleita:

Tossukat. Malli: Suuri Käsityö 11-12 2011, malli numero 12. Helppo ja helposti ymmärrettävä ohje, jos joku sellaista kaipaa niin tota lehteä vain metsästämään. Liilan langan päättelyt taas miten sattuu. 

Tassukat. Malli: pienestä elämää nähneestä paperinpalasta, jonka Juhon mummo minulle jostain kaivoi. :) Osa päättelystä tietty joutunut oikealle puolelle, siis väärälle puolelle. 

Tässykkä. Malli: päästä. Summan mutikassa valittu kaksi 7-veljestä lankakerää lootasta, luotu sopivan tuntuinen määrä silmukoita, neulottu joustinta kunnes jossain vaiheessa vähän kavenneltu. Tämä on tällä hetkellä ehdottomasti luovinta, jota osaan tehdä ilman ohjetta. 

Ihmiset neuloo kaikenmaailman söpöjä siili-lapasia ja nalle-pipoja, mutta omista eläinsukistani tuli niihin verrattuna aika vaatimattomat. 

 

Olen Novitan klubijäsen (vai mikä lie) ja näen Novitan sivuilla muiden jäsenien lähettämät itse ideoimansa neuleohjeet. Bongasin pupu-uniliinan ohjeen ja tikuttelin valmiiksi. Romaniaan lähtee. Lankana Novita Cotton Luxus.

Romanian hyväntekeväisyysprojektiin on kova loppukiri meneillään, mutta nyt alkaa olla aika esitellä myös päättelyään kaapissa odottaneet Romania-neuletyöt. Tänään esittelyssä kaksi helppoa lapsen joustinneulepipoa huonoin kuvin. 

Pipot on neulottu kaksinkertaisesta 7 veljestä langasta. Toisessa on 2o2n joustin ja toisessa 1o1n. Laatikon muotoisessa pipossa on 48 silmukkaa ja se on neulottu kutosen puikoilla. Pyöreäpäisessä pipossa on 60silmukkaa ja neuloin pipon nelosen puikoilla. Jälkimmäinen tapa parempi. Kaksinkertaisesta 7 veljeksestä tulee aika kovaa ja jähmeää jälkeä, mutta kyllä tuo neulos kuitenkin lämmittää ja ajan kanssa muotoutuvat varmasti pieniin päihin ihan mainiosti.  :)

 

Mä en tiedä mitä mun neulomissormille on tapahtunut. Ne ei toimi. Tein Romaniaan kaulaliinan, aina oikeaa, niin helppoa kuin vain olla ja voi. Jälki silti jotain ihan karmeaa. Masentavaa! Päätin, että jos tässä päivityksessä vielä valitan oikein kunnolla kadonneita neulomistaitojani niin lupaan sitten olla natisematta kymmenessä seuraavassa.

Lähtötilanne oli siis se, ettei minulla ollut (eikä ole vieläkään) mitään hajua siitä mitä lankaa kyseessä oleva lanka on. Ehkä jotain Isoveljen paksuista kuitenkin. Se oli ollut kolme vuotta pipon tekeleessä, jäänyt purkamatta ja unohtunut kaapin perälle. Kun lähdin sitten purkamaan pipoa uudelleen neulottavaksi, näytti lankakasa tältä:

 

Olen sujuvasti uskotellut itselleni, että kiharaisuus teki tästä kaulaliinasta ruman.

Hän on siistin näköinen kerällä.

Hän on aivan siedettävä kaukaa kuvattuna.

Hän on jotain järkyttävää läheltä.

Onko syy Essissä vai langassa? Kestän totuuden. Tämä kaulaliina miettii muuten nyt seuraavat pari päivää purkaantumistaan. Purkuun vai Romaniaan, hmm.